Se, että lapset saavat kiukkukohtauksia ei ole mikään uutinen. Lähes jokainen jonka ympärillä on lapsia, joka työskentelee lasten kanssa tai liikkuu ihmisten seassa, on varmasti huomannut että erityisesti 4-6 vuotiailla lapsilla on taipumus saada aikuisten silmin katsottuna suhteettoman suuria tunteenpurkauksia, erityisesti jos eivät saa jotain mitä haluavat, kun ovat väsyneitä tai nälkäisiä, tai kun joku nyt vain sattuu olemaan vialla.

Kiukkukohtaus on termi, jota yleensä käytetään kontrolloimattomasta tunteenpurkauksesta. Lasten kiukkukohtaukset ovat suhteellisen tunnettuja ja luonnollinen osa kehitystä. Kiukkukohtaukset liitetään uhmaikänäkin tunnettuun ikävaiheeseen lapsen kehityksessä, eikä kiukulla tässä kohtaa ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. Sen sijaan kyse on kykenemättömyydestä käsitellä vahvoja tunteita. Aggression kehityksen teorian mukaan aggressiivinen käyttäytyminen muuttuu sitä mukaa kun lapsi kehittyy ja alkaa ymmärtämään sosiaalisia normeja. Fyysinen aggressio on vahvimmillaan ennenkuin lapsi on oppinut puhumaan, kun taas verbaalinen aggressio kasvaa sitä mukaa kun kieli kehittyy. Kun lapsen kyky ymmärtä sosiaalisia normeja kehittyy, muuttuu aggressio myös epäsuoremmaksi, jotta lapsi ei joudu ulos ryhmästä. Lasten aggressio on korkeimmillaan yleensä noin 3-4 –vuotiaana ja 6-7 –vuotiaana, koska suurin osa aggression muodoista on esillä yhtäaikaa näissä ikävaiheissa.

Kirjoitimme aikaisemmin siitä, kuinka kohdata lapsen kiukku. Löydät kirjoituksen vähäeleisestä kohtaamisesta täältä: https://www.broena.fi/vahaeleinen-kohtaaminen/. Vähäeleisen kohtaamisen avulla voi ennakoida, käsitellä ja estää ongelmakäyttäytymistä. Vähäeleisen kohtaamisen avulla lähdemme siitä, että huomio keskitetään siihen, mihin voi vaikuttaa jotta tilannetta voi muuttaa, ja sen jälkeen kontrolloida itseään, jotta voi auttaa toista saamaan takaisin oman itsekontrollin. Menetelmä on erinomainen, erityisesti jos haluaa vähentää ongelmakäyttäytymistä lasten tai vanhempien ihmisten kohdalla, joilla on erilaisia toiminnankyvyn vaikeuksia, jotka tekevät tunteiden hallinnan vaikeammaksi.

Mitä jos menetelmää käyttää aikuisiin, joiden pitäisi pystyä säätelemään tunteitaan itse, tekeekö jotain väärin? Ei. Vähäeleinen kohtaaminen sisältää myös sen, että se estää tunteiden leviämisen, sen että tunnetila tarttuu. Jos kohtaan hermostuneen henkilön, tilanne tuskin paranee sillä, että myös minä hermostun ja tulen vihaiseksi. Painotan myös vielä sitä, että vähäeleinen kohtaaminen ei tarkoita sitä, selitän kiukkukohtauksen pois tai lakaisen sen maton alle, vaan sitä, että otan vastuun siitä mihin itse voin vaikuttaa. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa omiin ajatuksiini, tunteisiini ja toimintaani. Muiden ajatukset, tunteet tai toiminta eivät ole minun vastuullani, mutta sen kautta, että kannan vastuuni itsestäni voin myös auttaa toista saamaan oman kontrollin takaisin, ilman että hän menettää itsekunnioituksen.

Vähäeleinen kohtaaminen on humaani ja kunnioittava menetelmä. Teemme mitä voimme itsellemme ja autamme toista kun siihen pystymme.
Entä miten kohdata aikuinen, jolla on tunnepurkaus tai joka käyttäytyy vihaisesti? Aikuisten tunnepurkauksissa on kyse samasta asiasta kuin lasten tunnepurkauksissa. Myös aikuiset huutavat, uhkailevat, kiroilevat, vetävät esiin vanhoja vääryyksiä, valittavat, vaativat vastausta enemmin kuin odottavat sitä, ja pahimmassa tapauksessa lyövät, potkivat, heittelevät tavaroita ja vahingoittavat muita ihmisiä fyysisesti.

Heidän kohdallaan käytetään samaa kohtaamistapaa kuin lasten kohdalla. Pysy itse rauhallisena, tunnepurkauksen kourassa olevan ihmisen kanssa ei pysty keskustelemaan, odota sen sijaan että pahin tunnepurkaus on mennyt ohitse. Jos tilanteeseen liittyy vaaraa, soita apua hälytyskeskuksen kautta. Aikuisen ihmisen kontrolloimaton ja vaarallinen käyttäytyminen ei ole sinun vastuullasi. Jos tilanne ei aiheuta vaaraa sinulle tai tunnepurkauksen vallassa olevalle henkilölle, näytä että ymmärrät mutta aseta samalla rajat. Anna myös tilaa ja vältä vastaamasta tunnelatautuneeseen käytökseen. Tunnepurkaus on interaktiivista käyttäytymistä, mikä tarkoittaa sitä, että se menee ohi jos tunnepurkauksen saanut henkilö ei saa vastausta provosoivalle käytökselleen. Joskus se tapahtuu nopeammin, joskus se kestää hetken. Tunnepurkaus saattaa olla myös reaktio siihen, että henkilö tuntee itsensä nurkkaan ahdistetuksi, ja kun peräännyt, saattaa tunnepurkaus mennä ohi. Ota vastuu omasta toiminnastasi siten, että annat tilaa sen sijaan että pyydät tunnepurkauksen vallassa olevaa perääntymään.
Lapset, joiden tunteita ei kuulla eikä kohdata, oppivat piilottamaan vihan tunteensa, oppivat häpeämään tunteitaan ja selittämään pois negatiivisia tunteitaan. Heistä tulee myös ei-resilienttejä lapsia. Psykologinen joustavuus tarkoittaa kykyä palautua tapahtumasta, joka on aiheuttanut suuria tunteita sekä kykyä selviytyä vaikeuksista. Yksinkertaisesti sanottuna, psykologinen resilienssi on perusta sille, että selviämme elämästä ja sen tuomista haasteista ja voimme hyvin. Kyse on siis hyvin tärkeästä kyvystä.

Ei-resilienteistä eli psykologisesti joustamattomista lapsista kasvaa psykologisesti joustamattomia aikuisia. Näillä aikuisilla on vaikeuksia käsitellä omia tunteitaan, he kohdistavat tunteensa muihin, heillä on kohtuuttomia vaatimuksia, eivätkä he pysty ottamaan vastuuta omista teoistaan. Se voi myös johtaa siihen, että aikuisesta tulee liikkumaton, passiivinen. Mikään näistä toimintatavoista ei ole toivottavaa.
Mikä on siis vihaisuuden ja kohtuuttoman tunnepurkauksen ero? Ero on tunteessa ja toiminnassa. Viha on tunne, tunnepurkaus on toiminta. Kaikilla on oikeus olla vihainen, riippumatta iästä, taustasta, sukupuolesta. Kaikki tulevat vihaisiksi. On kuitenkin kohtuutonta kohdistaa viha muihin, ainakin jos siitä tulee tapa. Me olemme kuitenkin vain ihmisiä, kaikki meistä käyttäytyy välillä tavalla, jonka tiedämme olevan väärä. Samalla tavalla kuin lasten kohdalla, tapahtuu se usein kun olemme väsyneitä, nälkäisiä, stressaantuneita tai meillä muuten vain on huono päivä. Pyydä anteeksi jos näin tapahtuu, ota vastuu teoistasi ja anna mallia lapsillesi tai muille ihmisille ympärilläsi. Sinä voit auttaa muita rakentamaan psykologista joustavuutta.

Aikuisten tunnepurkausten käsitteleminen ei ole helppoa, varsinkaan jos kyseessä on aikuinen joka on sinulle läheinen, sinun sukulaisesi, vanhempaisi, sisaresi tai kumppanisi. Sinun vastuullasi on suojella itseäsi ja kohdata kyseinen ihminen. Sinun vastuullasi ei koskaan ole muuttaa tällaisen ihmisen käyttäytymistä. Jos ihminen, jonka käyttäytymisestä olet huolissasi, ei ole halukas muuttamaan käyttäytymistään, on sinun ainut vastuusi suojella itseäsi.