Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee tietyn määrän sosiaalista älykkyyttä pystyäkseen vuorovaikutukseen muiden kanssa. Sosiaalinen älykkyys on Edward Thorndiken mukaan ”kapasiteetti ja kyky selvitä ja ymmärtää miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä- toimia järkevästi ihmissuhteissa”. Sosiaalinen älykkyys on vanha termi, jonka Thorndike löysi jo vuonna 1920. Siitä huolimatta hän ei pystynyt kollegoineen todistamaan, että sosiaalinen älykkyys on mitattava ominaisuus ja niin termi unohtui. Muutama vuosikymmen sitten kiinnostus aiheeseen nousi uudelleen, ja aiheesta tehtiin uusia tutkimuksia.

Sosiaalista älykkyyttä ei pidä sekoittaa empatiaa, eikä myöskään empatiaa tule sekoittaa sympatiaan, koska ne kaikki ovat toisistaan eroavia käsitteitä. Titchener käytti empatian käsitettä ensimmäisen kerran jo vuonna 1909. Empatia ja sympatia tarkoittavat eri asioita, vaikka niitä käytetäänkin usein päällekkäin. Sympatia voidaan nähdä usein empatian seurauksena. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalinen älykkyys ja empatia korreloivat keskenään, jos otetaan pois empatia, on aggressiolla taipumus nousta ja toisaalta taas jos empatia lisääntyy, aggressio vähenee.

Optimaalinen ikä sosiaalisen älykkyyden mittaamiselle näyttää olevan 11-12 vuotta. 11-12 –vuotiaana lapset ovat saavuttaneet ajattelussaan sen tason, jossa he pystyvät ottamaan huomioon kolmannen henkilön näkökulman, sekä pystyvät selviytymään tilanteista ottamalla huomioon sosiaalis-symbolisen perspektiivin. Tässä iässä lapset hakeutuvat pieniin läheisiin ryhmiin, jossa he oppivat paljon symboliikkaa.

Kuinka sosiaalinen älykkyys, empatia ja epäsuora aggressio liittyvät sitten toisiinsa? Kaukiainen ym. ovat tutkineet kuinka sosiaalinen älykkyys on yhteydessä epäsuoraan aggressioon sekä sitä, voiko empatia estää aggressiivista käyttäytymistä. Heidän tutkimuksensa osoitti tämän pitävän paikkansa. Tutkimuksen jälkeen kiinnostus heräsi sitä kohtaan, kuinka sosiaalinen älykkyys ja empatia liittyvät konfliktikäyttäytymisen eri muotoihin. Sosiaalinen älykkyys korreloi kaikkien konfliktikäyttäytymisen muotojen kanssa, niin aggressiivisuuden kuin rauhanomaisuuden kanssa. Kun empatia otetaan pois, kasvaa aggressiivinen käyttäytyminen kun taas rauhanomaiset konfliktin ratkaisukeinot ja vetäytyminen vähenevät. Empatialla ja rauhanomaisilla konfliktin hallinnankeinoilla on siis vahva yhteys.
Tämän lisäksi tutkimus osoitti, että edistyneempien aggressiivisuuden muotojen, kuten epäsuoran aggression hallitseminen, vaatii suurempaa sosiaalista älykkyyttä.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että sosiaalista älykkyyttä vaaditaan sekä aggressiivisessa että rauhanomaisessa käyttäytymisessä. Aggressiivisen käyttäytymisen muodoista epäsuora aggressio vaatii eniten sosiaalista älykkyyttä, kun taas verbaalisessa aggressiossa sitä tarvitaan vähemmän ja fyysisessä aggressiossa kaikista vähiten. Tämä kuvio on myös nähtävillä, jos mietitään lapsen eri kehitysvaiheita; sitä mukaa kun sosiaalinen älykkyys kasvaa ikävuosien mukaan, muuttuu myös aggression muoto. He, joilla ei ole kykyä tuntea empatiaa, käyttävät aggression eri muotoja. Tämä tarkoittaa siis myös sitä, että empatiaa harjoittamalla vähenee aggressiivinen käyttäytyminen.