Hyvin(pahoin)vointi työssä
Työ ja siinä onnistuminen muodostavat ison osan identiteetistämme, siitä kuka minä olen ja mitä minä teen. Se, että työstä jota teemme tulee identiteettimme, on väistämätöntä. Sen lisäksi että työ parhaassa tapauksessa muodostaa osan identiteetistämme, ja että sen avulla saamme toteuttaa itseämme, sen avulla tienaamme myös palkkamme. Voi sanoa siis että työskentelemme, jotta voimme elää, ja elämme, että voimme työskennellä. Useat meistä viettävät noin kolmasosan päivästään työpaikallaan. Se, että työpaikkamme ja työtehtävämme ovat sellaisia, joiden parissa viihdymme, vaikuttaa suoraan psyykkiseen hyvinvointiimme. Valitettavasti voi työllä tai työpaikalla olla myös vastakkainen vaikutus hyvinvointiimme, epäviihtyisä työpaikka tai työtehtävä josta ei selviydy, voivat myös sairastuttaa.
Mitä haluamme elämältä työnteon lisäksi? Suurin osa ihmisistä haluaa hyvän elämän ja voida hyvin. Työ ja hyvinvointi kuuluvat yhteen, samalla tavalla kuin työ ja pahoinvointi. Työ saa meidät voimaan hyvin, mutta työ voi saada meidät myös voimaan pahoin. Mitkä tekijät vaikuttavat tähän? Jotkut ajattelevat, että pahoinvointia voi välttää jos on tietoinen siihen johtavista tekijöistä. Tietyiltä osin tämä toimii, mutta samanaikaisesti kuulemme kuitenkin uutisia siitä, kuinka työssään viihtyvät ihmiset sairastuvat, vaikka tekevätkin työtä jolle palavat.
Motivaatio tehdä töitä on sekä sisäisesti että ulkoisesti ohjautunutta; ruoka, katto pään päällä, turvallisuus ja sosiaaliset yhteydet, suhteet ja henkilökohtainen kasvu. Motivoivat tekijät ovat pysyneet samoina useiden vuosikymmenten ajan. Tekijät, jotka motivoivat työntekijää ovat siis pysyneet samoina, toisinkuin työelämä.
Sitä mukaan kun elintaso on noussut eikä meidän ole enää tarvinnut taistella ruuasta ja siitä, että saa mahansa täyteen joka päivä, asunnosta ja perheen elättämisestä, ovat myös työntekijöiden vaatimukset tekemästään työstä muuttunut. Tämän voi osittain selittää korkeammalla koulutustasolla, mutta myös yhteiskunnallisilla muutoksilla ja tekniikan kehityksellä. Nuorilla, jotka tänä päivänä astuvat työelämään, on täysin eri motivaatio työnteolle kuin edellisillä sukupolvilla. Vakituinen työpaikka ja kuukausipalkka eivät enää riitä, vaan tämän päivän työntekijät haluavat tehdä työtä jolla on merkitystä.
Kaikella mitä teemme tietoisesti, tavoite tai suunnitelma mielessä, on meille merkitystä. Sen, että on merkityksellistä tekemistä, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että koemme työssämme kaiken merkitykselliseksi, vaan ennemminkin että tekemällämme työllä on merkitystä sekä itsellemme että ympärillämme oleville ihmisille. Viktor Frankl, logoterapian perustaja ja psykiatrian professori erottaa kolme eri arvokategoriaa, jotka toimivat elämän merkityksellisyyden lähtökohtina. Frankl ajattelee, että koemme merkitystä saavuttamalla ja kokemalla jotakin ja sillä, että valitsemme itsellemme sopivan asenteen elämää kohtaan. Kuinka tämä sopii yhteen työhyvinvoinnin kanssa? Siten, että kun koemme työmme avulla saavamme aikaan jotain, että tapaamme jonkun tai jotain joka on meille tärkeää, ja kun kohtaamme vastoinkäymisiä, valitsemme nähdä ne mahdollisuuksina oppia ja kehittyä, on meillä mahdollisuus löytää syvempi merkitys työssämme ja elämässä yleisesti.
Ingrid Biese, joka toimii tutkijatohtorina Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingin yliopistossa, tutkii sitä minkä takia menestyneet miehet ja naiset hyppäävät pois palkkatyöstään. Bieseä haastateltiin Svenska Ylellä ja hän kertoi tutkimuksestaan sekä siitä, miksi tämä aihe on merkityksellinen yhteiskuntakehitykselle juuri nyt. Syy on juuri merkityksen löytämisessä. Biese puhuu ”johdonmukaisesta narratiivista”, tarinasta meistä itsestämme, meille itsellemme ja sen tärkeydestä että tarinassa on punainen lanka. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän identiteettimme on yhtenäinen sen kanssa mitä teemme. Ihmiset tarvitsevat yhteensopivan kokonaisuuden, jotta voivat voida hyvin, sanoo Biese.
Mikä on meidän omalla vastuullamme ja mikä on työnantajan vastuu? Työsuojelulain mukaan tulee työnantajan ja työntekijän yhdessä ylläpitää ja parantaa turvallisuutta työpaikalla. Työnantajan vastuulla on järjestää tarvittavat toimet pitääkseen huolta työntekijän terveydestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan vastuulla on pitää huolta, että työtehtävät eivät vahingoita työntekijän terveyttä. Organisaatio ohjaa sitä, kuinka työntekijä jaksaa ja kokee työnsä, ja tässä kohtaa orgnisaation vastuulla on myös käytännössä pitää huolta siitä, että asiat toimivat, koska työkulttuuri on myös tärkeä, sanoo Biese. Useat tutkimukset työkulttuurista ja työhyvinvoinnista osoittavat vahvaa eriytymistä työntekijöiden ja johdon välillä, jolla taas on negatiivista vaikutusta työhyvinvointiin. Näihin kuuluu mm. ylhäältä päin asetetut tavoitteet, kun taas työntekijöiden osallisuus näihin asioihin lisää työhyvinvointia.
Työntekijän omaa vastuuta omasta hyvinvoinnista ei voi ohittaa. Lainsäädännön mukaan on työntekijän vastuulla olla työkykyinen. Jokaisen omalla vastuulla on muuttaa omia olosuhteitaan jos ei ole tyytyväinen omaan tilanteeseensa tai kokee voivansa huonosti. Kuten on kaiken muunkin pahoinvoinnin kohdalla, työntekijän omalla vastuulla on kertoa pahoinvoinnistaan, koska työnantaja ei pysty puuttumaan sellaiseen, josta ei ole tietoinen.
Uupumus ja loppuunpalaminen ovat uusia kansansairauksia. Ehkä olet seurannut Ylen sarjaa ”We can´t do it” tai ”Diagnos duktig”? Molemmat sarjat kertovat siitä, kuinka nuoret naiset sairastuvat ennen kuin he ovat ehtineet edes aloittaa kunnolla työelämää. Tekevätkö he jotain väärin? Eivät tietenkään, sen sijaan systeemissä on vika. Olemme keskellä vaihetta, jossa aikaisempien sukupolvien työkulttuuri, johon kuuluvat kova fyysinen työnteko ja pitkät päivät yhdistyy uuden sukupolven työkulttuuriin, jossa keskeistä on joustavuus, saatavuus ja merkityksellisyys. Kaikkea on liian paljon, vaikka se onkin merkityksellistä. Työelämä tänä päivänä näyttää täysin erilaiselta kuin aikaisemmin, työ on enemmän kuin työpaikka tai se, mitä saa aikaiseksi työpäivän aikana. Työelämä on yhtä kuin sinun elämäsi.
Toivon, että työelämä jatkaa muuttumista 2000-luvun aikana ja että kehitys johtaa humaanimpaan työpolitiikkaan, missä ihmisellä on elämä myös työelämän ulkopuolella, sekä siihen että yhteensopiva tarina saa suuremman merkityksen. Tulevien sukupolvien työelämä tarvitsee enemmän vapautta ja joustavuutta, mutta se tulee todennäköisesti myös tarkoittamaan lisää ja vaativampaa tuottavuutta. Jos nämä asiat ovat sopusoinnussa, on työ ja elämä merkityksellistä.
Huolehdi itsestäsi arjen keskellä
Arki rullaa omalla painollaan, ja pian olemme taas samassa oravanpyörässä ilman että edes huomaamme sitä. Päiväkoti, koulu, työ, hae lapset, laita ruokaa, lasten harrastukset, omat harrastukset, uni… Tältä näyttää useimpien ihmisten päivät, joka viikko, samat rutiinit päivästä toiseen. Kuinka arjen kiireessä ehtisi kiinnittämään huomiota siihen, mitä itse tarvitsee tai ehtisi huolehtimaan itsestään?
Hukumme kirjallisuuteen siitä, kuinka pitää huolta itsestään, kuinka kehittää itseään, kuinka tulla parhaaksi versioksi itsestään. Mutta tarvitsemmeko todella kaikkia näitä itsehoito-oppaita voidaksemme hyvin? Lisää sääntöjä, lisää rutiineja, – lisää toisten ohjeita?
Kyllä ja ei, on minun vastaukseni. Self-care, joka haastaa kuuntelemaan itseään sisältäpäin on sellaista josta kannattaa ottaa oppia, self-care joka keskittyy ulkoisiin asioihin, saa yleensä stressaantumaan.
Itsensä kuunteleminen on huomattavasti helpompaa kuin miltä se kuulostaa, mutta samalla kuitenkin yllättävän vaikeaa toteuttaa. Usein riittää, että otat pienen hetken arjen keskellä, pysähdyt vaikka vain minuutiksi ja kysyt itseltäsi: mitä tunnen ja mitä tarvitsen. Ole utelias omia ajatuksia ja tunteita kohtaan, mitä niiden takana on? Anna tunteidesi olla ja hyväksy ne, anna tunteiden selittää miksi ne ovat syntyneet, mutta älä anna niiden ohjata sinua täysin. Keskity hetkeksi kuuntelemaan itseäsi ja sitä mitä tunnet, esimerkiksi sillä aikaa kun harjaat hampaasi, kaksikin minuuttia riittää. Jos hampaiden harjaus tuntuu liian hektiseltä, löydät varmasti kaksi minuuttia päivän aikana, jolloin voit keskittyä kuuntelemaan itseäsi.
Kun keskityt sisäänpäin, valitse keskittyä sellaisiin asioihin joihin voit vaikuttaa. Epärealististen tavoitteiden asettaminen itselleen ei saa sinua voimaan hyvin, ennemminkin se vetää sinut mukanaan negatiiviseen noidankehään.
Asiat, jotka saavat meidät kaikki voimaan hyvin riippumatta elämäntilanteesta, arvoista tai tulevaisuudensuunnitelmista, ovat tasapaino ja rutiinit. Sekä tasapaino että rutiinit ovat kuitenkin yksilöllisiä. Tasapaino tarkoittaa yleisesti tilaa, jossa eri suuntiin vaikuttavat muutosta aiheuttavat tekijät kumoavat toisensa. Mitä tämä tarkoittaa meidän arjessamme? Tasapainon tulisi olla tila, jossa aktiviteettia ja lepoa on sopivasti suhteessa toisiinsa, elämän ala- ja ylämäet ovat sopivassa suhteessa toisiinsa, samoin plussat ja miinukset. Tässä tulevat myös yksilölliset erot esiin. Se mikä on lepoa minulle, on ehkä aktiviteettia jollekin toiselle, se joka lisää minun tiliäni, vähentää ehkä jonkun toisen.
Rutiinit eivät myöskään ole niin tarkasti määriteltyjä, kuin se miten sana arkisessa puheessa ymmärretään. Rutiinit ymmärretään yleensä sarjaksi tapahtumia, jotka suoritetaan tietyssä järjestyksessä, mutta ne voivat myös olla mitä tahansa tapahtumia missä tahansa järjestyksessä. Se mikä rutiineissa saa meidät voimaan hyvin, on se, että ne ovat juuri sinun rutiinejasi. Ja se, että ne antavat juuri sinulle sen, mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin.
Tasapaino ja rutiinit sisältävät siis sen, että nousemme ylös silloin kun on valoisaa, teemme jotain päivän aikana, syömme säännöllisesti ja nukumme. Loput onkin kiinni sinusta itsestäsi.
Jos olet lukenut tänne saakka, olet ehkä ehtinyt miettiä että self-care pitää sisällään itsetutkiskelua, sitä että on utelias itseään kohtaan. Kuka minä olen, mitä minä halua, mikä saa minut voimaan hyvin? Se pitää paikkansa, itsestään huolehtiminen arjessa tarkoittaa sitä, että pitää huolta itsestään samalla tavalla kuin huolehtisi itselleen rakkaasta ihmisestä.
Onko sinun vaikea löytä aikaa itsellesi tai löytää edes motivaatiota itsestä huolehtimiseen? Siinä tapauksessa kysy itseltäsi: mitä neuvoisit parasta ystävääsi tekemään? Tai mitä sinun kumppanisi tarvitsisi voidakseen hyvin? Miten huolehtisit lapsestasi, jotta hän voisi hyvin?
Vaikka erilaisten itsehoito-oppaiden määrä kasvaa koko ajan, palaa tutkimus kuitenkin koko ajan siihen, minkä jo ”tiedämme” saavan meidät voimaan hyvin. Back to basics. Me voimme hyvin siitä, että nukumme, vietämme aikaa luonnossa, meillä on harrastuksia, vietämme aikaa sellaisten asioiden parissa joista pidämme, nauramme, vietämme aikaa itseksemme, hengitämme syvään, saamme toteuttaa itseämme, saamme mahdollisuuden käsitellä elämässämme tapahtuneita asioita ja että hyväksymme itsemme.
Vaikka aluksi kirjoitinkin, että sinun ei tarvitse kuunnella ulkoapäin tulevia ohjeita, aion kuitenkin antaa yhden ohjeen: sillä, että annat itsellesi pienen tauon ja pysähdyt kuuntelemaan itseäsi, pidät myös huolta itsestäsi kaikista parhaalla tavalla arjen keskellä.
Me olemme Bro & Ena
Tervetuloa kotisivuillemme ja blogimme pariin! Ab Bro & Ena Oy on uusi, syyskuun alussa virallisesti toimintansa aloittava yritys, joka tarjoaa palveluita lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Tavoitteenamme on tarjota palveluita matalalla kynnyksellä, ja näin omalta osaltamme parantaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Haluamme tarjota korkealaatuisia ja näyttöön perustuvia terapiapalveluita yksityisille asiakkaille, yrityksille sekä julkiselle sektorille. Yrityksemme sijaitsee Pietarsaaressa, mutta palvelemme Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueita.
Yrityksen perustajat olemme me, Mervi Bro ja Sofie Ena. Meillä molemmilla on pitkä kokemus lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelystä erilaisissa työtehtävissä julkisella sektorilla. Nyt olemme päättäneet yhdistää osaamisemme ja tarjota palveluita yhteisen yrityksemme kautta.
Blogissamme tulemme kirjoittamaan lapsiin, nuoriin ja perheisiin ja heidän hyvinvointiin sekä mielenterveyteen yleisesti liittyvistä aiheista.
Mervi Bro
Minun nimeni on Mervi Bro, ja olen koulutukseltani psykiatriseen hoitotyöhön suuntautunut sairaanhoitaja. Sairaanhoitajan tutkinnon lisäksi olen opiskellut ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja Multi Dimensional Family Therapy –perheterapeutiksi ja menetelmäohjaajaksi. Lisäksi opiskelen tällä hetkellä Jyväskylän yliopistossa perhe- ja paripsykoterapeutiksi. Työotteeni on siis vahvasti systeeminen, perhe ja verkostot huomioonottava ja ratkaisukeskeinen. Minulle tärkeintä asiakaskohtaamisissa on se, että asiakkaalle tulee kokemus kuulluksi tulemisesta. Työskentelyni tärkeimpiä kulmakiviä on asiakkaan oman toimijuuden vahvistaminen ja tukeminen, sekä ympärillä olevan perheen ja verkostojen aktivoiminen asiakkaan toiveita kunnioittaen. Ajattelen, että jokaisesta perheestä ja jokaisesta asiakkaasta löytyy vahvuuksia, joita työskentelyn aikana nostetaan esiin ja vahvistetaan.
Työkokemusta minulla on aikuisten kanssa työskentelystä psykiatrisella aikuisvastaanotolla, lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelystä Lasten ja nuorten psykiatrisella vastaanotolla sekä syömishäiriöisten asiakkaiden kanssa työskentelystä yksityisellä syömishäiriöklinikalla. Tämän lisäksi toimin konsultoivana psykiatrisena sairaanhoitajana vaativaa erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille tarkoitetussa erityiskoulussa.
Ennen sairaanhoitajaksi opiskelua olen työskennellyt vaativissa asiakaspalvelutehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla yhteensä kuuden vuoden ajan.
Olen kotoisin Kalajoelta, mutta tällä hetkellä asun Pietarsaaressa mieheni ja kahden lapsemme kanssa. Yksi rakkaimmista harrastuksistani on juokseminen. Tämän lisäksi olen intohimoinen lukija, minulla on aina vähintään kaksi kirjaa yhtä aikaa kesken. Kolmas tärkeä asia minulle on matkustelu. Suhtaudun mielenkiinnolla ja uteliaisuudella uusia asioita, ihmisiä ja paikkoja kohtaan, ja tämän takia pidän erityisen paljon matkustamisesta, ja uusien paikkojen ja tunnelmien kokemisesta.
Sofie Ena
Minä olen Sofie Ena, ja yhdessä Mervin kanssa muodostan toisen puolen Bro & Ena Oy:sta.
Koulutukseltani olen kehityspsykologian maisteri, ja suoritan tällä hetkellä tohtorinopintoja. Peruskoulutukseni lisäksi olen opiskellut perheterapeutiksi (MultiDimensional Family Therapy) ja suorittanut täydennyskouluksia mm. johtajuudesta ja eri terapiamenetelmistä, kuten KKT, DKT ja HOT.
Olen opettanut sekä yliopistotasolla että peruskoulutustasolla. Luentoni ovat käsitelleet kaikkea biologisesta psykologiasta tunteiden käsittelyyn. Minun tutkimusalueeni, sekä aihe josta olen hyvin kiinnostunut, on lapset ja aggressio sekä tunteiden psykologia yleisestikin.
Olen työskennellyt aikaisemmin perheoikeudellisten palveluiden parissa, lastensuojelussa sekä aikuissosiaalityössä. Lisäksi olen jo useamman vuoden ajan työskennellyt lasten ja nuorten psykiatrialla, missä työtehtäviini kuuluvat sekä yksilö- että perheterapia sekä vastaaminen ryhmätoiminnasta tunne-elämän haasteita kohtaaville lapsille.
Minun työskentelyotteeni on systeeminen ja integratiivinen. Minulle on tärkeää, että kaikkien ääni tulee kuulluksi, ja keskityn mieluummin asiakkaiden resursseihin kuin ongelmiin. Uskon, että kaikilla perheillä on vahvuuksia käsitellä kohtaamiaan haasteita, ja minun tehtäväni on yhdessä perheen kanssa nostaa nämä vahvuudet esiin. Kunnioitus sekä yksilöä että perhettä kohtaan on yksi tärkeimmistä elemteistä työssäni.
Olen erityisen kiinnostunut tunteista, syistä jotka saavat meidät tuntemaan tietyllä tavalla, siitä kuinka käsittelemme tunteitamme ja miksi ihmiset valitsevat elämässään niin eri tavoin (tässä tulee myös minun nörtti-puoleni esiin, voisin analysoida aiheesta vaikka kuinka pitkään). Ymmärrys ihmisten erilaisia taustoja, tapoja ja asioiden käsittelyä kohtaan on minun työskentelyni perusta, ja jotain mitä haluan tuoda esiin kaikissa kohtaamisissa.
Tunteiden kohtaaminen on haastavaa ja nostaa usein esiin myös meidän omat tunnereaktiot. Oletko joskus nähnyt elokuvan tai lukenut kirjan nimeltä ”Mies joka puhui hevosten kanssa”? Tai nähnyt sarjan ”Koirakuiskaaja”? Jos et ole, lyhyenä yhteenvetona voin kertoa, että perusta heidän työskentelyssään on nähdä reaktioiden taakse ja yrittää tulkita, miksi eläin käyttäytyy kuten se tekee. Sanoisin, että omassa työskentelyssäni on sama perusta, mutta vain ihmisten kanssa.
Olen syntynyt ja kasvanut Pedersöressä, misssä edelleenkin asun (tosin 20km päässä sieltä missä synnyin) mieheni ja kahden lapsemme kanssa. Kun en ole töissä, tykkään lukea, kirjoittaa, liikkua ja olla ulkona luonnossa. Tykkään kukista, merestä ja erityisen paljon pidän (seinien) maalaamisesta.
