Kuinka identiteettimme rakentuu?
Sosiaalisen konstruktionismin mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisissa suhteissa. Jokaisen meidän olemassa olomme ja identiteettimme rakentuu suhteessa muihin ihmisiin. Olemme olemassa, koska meillä on suhteita ympäröivään maailmaan. Mutta olisimmeko olemassa, jos suhteita muihin ei olisi, jos eläisimme ilman kosketusta muihin ihmisiin, muuhun elämään? Myös se aikakausi, kulttuuri ja ympäristö johon synnymme, määrittelee hyvin pitkälti oman todellisuutemme, samoin kuin identiteettimme rakentumisen. Aikakausi, jolloin isovanhempamme ovat eläneet on ollut hyvin erilainen kuin aikakausi missä me tai lapsemme elävät.
Rakennamme identiteettiämme sen pohjalta minkälaisia suhteita meillä on muihin ihmisiin ja ympäristöömme. Identiteettimme rakentuu myös ympäröivän kulttuurin mukaan. Opimme lapsesta lähtien minkälaiset käyttäytymisen tavat ja säännöt ovat ominaisia siinä ympäristössä, jossa kasvamme, oli sitten kyse kulttuurista laajemmassa merkityksessä tai yksittäisen perheen sisällä. Opimme sen, minkälainen käyttäytyminen on sallittua, minkälainen kiellettyä, minkälaisia asioita meiltä odotetaan, minkälaisina saamme hyväksyntää. Lapsena vanhemmilta saamamme palautteen perusteella muokkaamme käyttäytymistämme, ajatuksiamme ja kuvaamme itsestämme. Sallivatko vanhempamme tunteiden näyttäytämisen, saammeko suuttua jos emme osaa pukea, saammeko itkeä jos loukkaamme itsemme, saammeko riemuita onnistumisistamme? Se, millä tavalla meidän vanhempamme suhtautuvat näihin asioihin, riippuu siitä, mitä kulttuurissa ja perheessä, jossa he ovat kasvaneet on pidetty sopivana.
Identeetti määritellään ihmisen käsitykseksi omaksi itsestään, ja keskeisesti siihen liittyy ihmisen kokemus omasta arvostaan. Käsityksemme omasta itsestämme ja siitä, millaisia ihmisiä olemme, vaikuttaa meidän toimintaamme ja käyttäytymiseemme. Identiteetti vastaa kysymykseen “kuka minä olen?”, ja se on tärkeä nähdä ajan mittaan muuttavana. Identiteetti kehittyy ja muuttuu läpi elämän, ja sen kehittyminen on jatkuva vuorovaikutuksellinen prosessi. Identiteetin kehittyminen, eli se kuinka hyvin tuntee itsensä, on vahvasti yhteydessä ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Oman identiteetin kehittyminen alkaa oman tempperamentin, persoonallisuuden piirteiden ja omien fyysisten ominaisuuksien kokemisesta. Identiteettiään voi kehittää pohtimalla, kyseenalaistamalla ja vertaamalla, identiteettiä kehittäessä on tärkeää miettiä mm. millainen olen ja millaisiin ryhmiin haluan kuulua.
Pienelle lapselle vanhempien läsnäolo, aika, välittäminen ja tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä myönteisen minäkuvan, identiteetin ja vuorovaikutustaitojen opettelussa. Se, millä tavalla lapselle puhutaan hänen elämänsä ensimmäisten vuosien ajan, muodostaa lapsen sisäisen puheen, tavan jolla lapsi, myöhemmin aikuinen puhuu itselleen. Nuoruudessa taas kavereiden, koulun ja harrastusten merkitys kasvaa identiteetin rakentamisessa. Vanhempien tuki, läsnäolo ja ohjaus ovat edelleen hyvin tärkeitä, vaikka perheen kanssa vietettävä aika väheneekin. Identiteetin kehittymisessä tärkeää on, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan erilaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Vanhempien rooli identiteetin kehityksen alkuvaiheessa onkin tärkeä. Nuori tarvitsee tukea vanhemmiltaan siinä vaiheessa, kun hän murrosiässä alkaa verrata perheen arvoja muun maailman tarjontaan. Vanhempien on tässä vaiheessa ymmärrettävä se, että nuori voi kyseenalaistaa perheen arvot ja tehdä toisenlaisia valintoja kuin he. Nuoruusiän tärkein kehitystehtävä onkin oman identiteetin muodostus.
Vaikka identiteetin muodustus ja muovautuminen kuuluvat vahvasti nuoruusikään, on identiteetti jatkuvassa muutoksessa läpi koko elämän. Käsitys itsestä, omista kyvyistä ja omista heikkouksista muovautuu suhteessa muihin ihmisiin ja ympärillämme oleviin sosiaalisiin verkostoihin. Identiteetti ei näin ollen tarkoita vain käsitystä minusta, vaan myös käsitystä meistä ja teistä. Perusta käsitykselle itsestä luodaan niissä läheisissä ihmissuhteissa, joissa elämme ja kasvamme, kunkin kulttuurin ja aikakauden pohjalta.
Nuorten hyvinvointi ja sen tukeminen
Nuoruus on monien muutosten aikaa. Nuori kehittyy niin fyysisesti kuin henkisesti. Kehossa tapahtuu muutoksia, ja se saattaa tuntua yhtäkkiä hyvin vieraalta, kaikkia muutoksia ole helppo hyväksyä. Myös mieli on myllerryksessä, välillä kaikki on hyvin, nuori on iloinen ja onnellinen. Toisessa hetkessä nuoresta taas tulee kiukutteleva, tiuskiva ja vanhemmille huutava lapsi. Usein nuori ei itsekään pysy heittelehtivien tunteiden perässä ja on yhtä hämmentynyt kuin vanhemmatkin. Nuoruus muuttaa sekä nuorta itseään että vanhempia.
Viimeisten vuosien aikana murrosiän alkaminen on aikaistunut lähes kaikissa teollistuneissa maissa. Nuoruus myös kestää kauemmin kuin aiemmin. Nuoruus on epävarmempaa kuin aiempien sukupolvien kohdalla. Yhteiskunta ympärillämme on muuttunut hektisemmäksi ja vaativammaksi. Suuria, omaa tulevaisuutta koskevia päätöksiä on tehtävä entistäkin varhaisemmassa vaiheessa, ja nuorilta vaaditaan suurta vastuunottoa muun muassa opiskeluiden suhteen entistäkin aikaisemmassa vaiheessa.
Samaan aikaan näiden muutosten kanssa olemme saaneet kuulla uutisia eri medioista siitä, kuinka nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Monissa kunnissa ja kaupungeissa lähetteet nuorisopsykiatriaan ovat kasvaneet lähes räjähdysmäisesti, eikä kaikki apua tarvitsevat saa apua ajoissa. Tästä seuraa syrjäytymistä, nuorten eläköitymistä mielenterveydellisistä syistä ennenkuin työelämä on edes ehtinyt alkaa. Nämä kaikki yhdessä aiheuttavat mittavia kustannuksia yhteiskunnalle. Eri arvioiden mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hintalappu yhteiskunnalle on jopa 370 000 euroa. Yksittäiselle ihmisille koituvia kustannuksia ja haittaa voi tuskin rahassa mitata.
Mistä nuorten pahoinvointi johtuu ja mitä sille voi tehdä? Yhtä yksittäistä vastausta kysymykseen ei ole olemassa. Syitä nuorten pahoinvointiin on selvitetty eri tutkimusten ja barometrien avulla. Erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla ahdistusta aiheuttaa tulevaisuus, ilmastonmuutos, oma ulkonäkö, vertailu muihin, koulu, arvosanat, onnistumisen paine. Muita syitä pahoinvoinnille nuorten mukaan on vanhempien riidat, ero, huoltajuuskiistat, rahahuolet, sosiaaliset tilanteet, kiire ja stressi, yksinolo. Maaliskuussa julkaistun Nuorisobarometrin mukaan nuoret kokevat turvattomuutta ilmastonmuutoksen, maailmanpoliittisen tilanteen ja terrorismin vuoksi. Nuoret kantavat huolta tulevaisuudesta myös ammatillisesti. Koulutus- ja työelämä ovat valtavassa murroksessa, jonka takia tulevaisuus näyttäytyy nuorille epävarmana.
Työelämän muutos ja hektisyys vaikuttavat nuoriin myös välillisesti vanhempien kautta. Monet nuoret toivat esiin Nuorisobarometrin vastauksissa sitä, kuinka he ikävöivät jatkuvasti työmatkalla olevaa toista vanhempaa, eron takia toisessa kodissa asuvaa vanhempaa, vanhempia jotka asuvat samassa kodissa, mutta eivät ole läsnä. Monet nuoret eivät myöskään halua kertoa ongelmistaan vanhemmille, koska tietävät heidän olevan kuormittuneita jo ennestään.
Nuoruusiän yksi tärkeimmistä tehtävistä on vanhemmista irrottautuminen, ja tämä vaihe saattaa hämmentää nuorta itseäänkin. Tässä vaiheessa kavereiden ja heiltä saadun hyväksynnän tarve kasvaa. Aikaisemmin hyväksyntää kavereilta on haettu lähinnä koulupäivän aikana, mutta sosiaalisen median kautta siitä on tullut ympärivuorokautista. Sosiaalisen median kautta kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat myös lisääntyneet, ja erityisesti tytöt kokevat turvattomuutta.
Erityisti tytöt viiltelevät itseään ja pyrkivät sillä tavalla säätelemään ahdistusta. Poikien ja tyttöjen ahdistuneisuus näyttäytyy usein eri tavalla, pojat suuntaavat useammin ahdistuksen ulospäin toimintana kun taas tyttöjen oireilu kääntyy sisäänpäin. Viiltely on usein keino tyhjentää pää ahdistusta aiheuttavista ajatuksista, ja tällä tavalla siirtää henkinen kipu fyysiseksi kivuksi. Viiltely saattaa helpottaa hetkellisesti, mutta se tuo mukanaan yleensä myös syyllisyyttä ja häpeää. Viiltelyyn voi jäädä myös koukkuun, ja joillain siihen liittyy voimakas mielihyvän kokemus. Viiltely leviää helposti kaveripiirissä, sosiaalisen median aikakaudella myös sitä kautta. Toisaalta sosiaalisessa mediassa leviävät myös vinkit siitä, kuinka päästä viiltelystä eroon ja erilaiset nuorten itsensä perustamat vertaisryhmät.
Jotta nuorten pahoinvointiin voidaan vaikuttaa, on tarjottava riittävästi apua ja riittävän matalalla kynnyksellä. Tärkeintä on, että oma perhe ja luonnollinen tukiverkosto ovat riittävästi läsnä nuoren elämässä, ja kuulevat ja näkevät nuoren välillä haastavankin käytöksen taakse. Ahdistuneelle nuorelle tärkeintä on tulla kuulluksi ja nähdyksi. Laajemmassa mittakaavassa meidän vanhempien on myös kannettava vastuumme siitä, minkälaisen tulevaisuuden mahdollistamme ja jätämme lapsillemme.