Kuinka identiteettimme rakentuu?
Sosiaalisen konstruktionismin mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisissa suhteissa. Jokaisen meidän olemassa olomme ja identiteettimme rakentuu suhteessa muihin ihmisiin. Olemme olemassa, koska meillä on suhteita ympäröivään maailmaan. Mutta olisimmeko olemassa, jos suhteita muihin ei olisi, jos eläisimme ilman kosketusta muihin ihmisiin, muuhun elämään? Myös se aikakausi, kulttuuri ja ympäristö johon synnymme, määrittelee hyvin pitkälti oman todellisuutemme, samoin kuin identiteettimme rakentumisen. Aikakausi, jolloin isovanhempamme ovat eläneet on ollut hyvin erilainen kuin aikakausi missä me tai lapsemme elävät.
Rakennamme identiteettiämme sen pohjalta minkälaisia suhteita meillä on muihin ihmisiin ja ympäristöömme. Identiteettimme rakentuu myös ympäröivän kulttuurin mukaan. Opimme lapsesta lähtien minkälaiset käyttäytymisen tavat ja säännöt ovat ominaisia siinä ympäristössä, jossa kasvamme, oli sitten kyse kulttuurista laajemmassa merkityksessä tai yksittäisen perheen sisällä. Opimme sen, minkälainen käyttäytyminen on sallittua, minkälainen kiellettyä, minkälaisia asioita meiltä odotetaan, minkälaisina saamme hyväksyntää. Lapsena vanhemmilta saamamme palautteen perusteella muokkaamme käyttäytymistämme, ajatuksiamme ja kuvaamme itsestämme. Sallivatko vanhempamme tunteiden näyttäytämisen, saammeko suuttua jos emme osaa pukea, saammeko itkeä jos loukkaamme itsemme, saammeko riemuita onnistumisistamme? Se, millä tavalla meidän vanhempamme suhtautuvat näihin asioihin, riippuu siitä, mitä kulttuurissa ja perheessä, jossa he ovat kasvaneet on pidetty sopivana.
Identeetti määritellään ihmisen käsitykseksi omaksi itsestään, ja keskeisesti siihen liittyy ihmisen kokemus omasta arvostaan. Käsityksemme omasta itsestämme ja siitä, millaisia ihmisiä olemme, vaikuttaa meidän toimintaamme ja käyttäytymiseemme. Identiteetti vastaa kysymykseen “kuka minä olen?”, ja se on tärkeä nähdä ajan mittaan muuttavana. Identiteetti kehittyy ja muuttuu läpi elämän, ja sen kehittyminen on jatkuva vuorovaikutuksellinen prosessi. Identiteetin kehittyminen, eli se kuinka hyvin tuntee itsensä, on vahvasti yhteydessä ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Oman identiteetin kehittyminen alkaa oman tempperamentin, persoonallisuuden piirteiden ja omien fyysisten ominaisuuksien kokemisesta. Identiteettiään voi kehittää pohtimalla, kyseenalaistamalla ja vertaamalla, identiteettiä kehittäessä on tärkeää miettiä mm. millainen olen ja millaisiin ryhmiin haluan kuulua.
Pienelle lapselle vanhempien läsnäolo, aika, välittäminen ja tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä myönteisen minäkuvan, identiteetin ja vuorovaikutustaitojen opettelussa. Se, millä tavalla lapselle puhutaan hänen elämänsä ensimmäisten vuosien ajan, muodostaa lapsen sisäisen puheen, tavan jolla lapsi, myöhemmin aikuinen puhuu itselleen. Nuoruudessa taas kavereiden, koulun ja harrastusten merkitys kasvaa identiteetin rakentamisessa. Vanhempien tuki, läsnäolo ja ohjaus ovat edelleen hyvin tärkeitä, vaikka perheen kanssa vietettävä aika väheneekin. Identiteetin kehittymisessä tärkeää on, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan erilaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Vanhempien rooli identiteetin kehityksen alkuvaiheessa onkin tärkeä. Nuori tarvitsee tukea vanhemmiltaan siinä vaiheessa, kun hän murrosiässä alkaa verrata perheen arvoja muun maailman tarjontaan. Vanhempien on tässä vaiheessa ymmärrettävä se, että nuori voi kyseenalaistaa perheen arvot ja tehdä toisenlaisia valintoja kuin he. Nuoruusiän tärkein kehitystehtävä onkin oman identiteetin muodostus.
Vaikka identiteetin muodustus ja muovautuminen kuuluvat vahvasti nuoruusikään, on identiteetti jatkuvassa muutoksessa läpi koko elämän. Käsitys itsestä, omista kyvyistä ja omista heikkouksista muovautuu suhteessa muihin ihmisiin ja ympärillämme oleviin sosiaalisiin verkostoihin. Identiteetti ei näin ollen tarkoita vain käsitystä minusta, vaan myös käsitystä meistä ja teistä. Perusta käsitykselle itsestä luodaan niissä läheisissä ihmissuhteissa, joissa elämme ja kasvamme, kunkin kulttuurin ja aikakauden pohjalta.
Nuorten hyvinvointi ja sen tukeminen
Nuoruus on monien muutosten aikaa. Nuori kehittyy niin fyysisesti kuin henkisesti. Kehossa tapahtuu muutoksia, ja se saattaa tuntua yhtäkkiä hyvin vieraalta, kaikkia muutoksia ole helppo hyväksyä. Myös mieli on myllerryksessä, välillä kaikki on hyvin, nuori on iloinen ja onnellinen. Toisessa hetkessä nuoresta taas tulee kiukutteleva, tiuskiva ja vanhemmille huutava lapsi. Usein nuori ei itsekään pysy heittelehtivien tunteiden perässä ja on yhtä hämmentynyt kuin vanhemmatkin. Nuoruus muuttaa sekä nuorta itseään että vanhempia.
Viimeisten vuosien aikana murrosiän alkaminen on aikaistunut lähes kaikissa teollistuneissa maissa. Nuoruus myös kestää kauemmin kuin aiemmin. Nuoruus on epävarmempaa kuin aiempien sukupolvien kohdalla. Yhteiskunta ympärillämme on muuttunut hektisemmäksi ja vaativammaksi. Suuria, omaa tulevaisuutta koskevia päätöksiä on tehtävä entistäkin varhaisemmassa vaiheessa, ja nuorilta vaaditaan suurta vastuunottoa muun muassa opiskeluiden suhteen entistäkin aikaisemmassa vaiheessa.
Samaan aikaan näiden muutosten kanssa olemme saaneet kuulla uutisia eri medioista siitä, kuinka nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Monissa kunnissa ja kaupungeissa lähetteet nuorisopsykiatriaan ovat kasvaneet lähes räjähdysmäisesti, eikä kaikki apua tarvitsevat saa apua ajoissa. Tästä seuraa syrjäytymistä, nuorten eläköitymistä mielenterveydellisistä syistä ennenkuin työelämä on edes ehtinyt alkaa. Nämä kaikki yhdessä aiheuttavat mittavia kustannuksia yhteiskunnalle. Eri arvioiden mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hintalappu yhteiskunnalle on jopa 370 000 euroa. Yksittäiselle ihmisille koituvia kustannuksia ja haittaa voi tuskin rahassa mitata.
Mistä nuorten pahoinvointi johtuu ja mitä sille voi tehdä? Yhtä yksittäistä vastausta kysymykseen ei ole olemassa. Syitä nuorten pahoinvointiin on selvitetty eri tutkimusten ja barometrien avulla. Erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla ahdistusta aiheuttaa tulevaisuus, ilmastonmuutos, oma ulkonäkö, vertailu muihin, koulu, arvosanat, onnistumisen paine. Muita syitä pahoinvoinnille nuorten mukaan on vanhempien riidat, ero, huoltajuuskiistat, rahahuolet, sosiaaliset tilanteet, kiire ja stressi, yksinolo. Maaliskuussa julkaistun Nuorisobarometrin mukaan nuoret kokevat turvattomuutta ilmastonmuutoksen, maailmanpoliittisen tilanteen ja terrorismin vuoksi. Nuoret kantavat huolta tulevaisuudesta myös ammatillisesti. Koulutus- ja työelämä ovat valtavassa murroksessa, jonka takia tulevaisuus näyttäytyy nuorille epävarmana.
Työelämän muutos ja hektisyys vaikuttavat nuoriin myös välillisesti vanhempien kautta. Monet nuoret toivat esiin Nuorisobarometrin vastauksissa sitä, kuinka he ikävöivät jatkuvasti työmatkalla olevaa toista vanhempaa, eron takia toisessa kodissa asuvaa vanhempaa, vanhempia jotka asuvat samassa kodissa, mutta eivät ole läsnä. Monet nuoret eivät myöskään halua kertoa ongelmistaan vanhemmille, koska tietävät heidän olevan kuormittuneita jo ennestään.
Nuoruusiän yksi tärkeimmistä tehtävistä on vanhemmista irrottautuminen, ja tämä vaihe saattaa hämmentää nuorta itseäänkin. Tässä vaiheessa kavereiden ja heiltä saadun hyväksynnän tarve kasvaa. Aikaisemmin hyväksyntää kavereilta on haettu lähinnä koulupäivän aikana, mutta sosiaalisen median kautta siitä on tullut ympärivuorokautista. Sosiaalisen median kautta kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat myös lisääntyneet, ja erityisesti tytöt kokevat turvattomuutta.
Erityisti tytöt viiltelevät itseään ja pyrkivät sillä tavalla säätelemään ahdistusta. Poikien ja tyttöjen ahdistuneisuus näyttäytyy usein eri tavalla, pojat suuntaavat useammin ahdistuksen ulospäin toimintana kun taas tyttöjen oireilu kääntyy sisäänpäin. Viiltely on usein keino tyhjentää pää ahdistusta aiheuttavista ajatuksista, ja tällä tavalla siirtää henkinen kipu fyysiseksi kivuksi. Viiltely saattaa helpottaa hetkellisesti, mutta se tuo mukanaan yleensä myös syyllisyyttä ja häpeää. Viiltelyyn voi jäädä myös koukkuun, ja joillain siihen liittyy voimakas mielihyvän kokemus. Viiltely leviää helposti kaveripiirissä, sosiaalisen median aikakaudella myös sitä kautta. Toisaalta sosiaalisessa mediassa leviävät myös vinkit siitä, kuinka päästä viiltelystä eroon ja erilaiset nuorten itsensä perustamat vertaisryhmät.
Jotta nuorten pahoinvointiin voidaan vaikuttaa, on tarjottava riittävästi apua ja riittävän matalalla kynnyksellä. Tärkeintä on, että oma perhe ja luonnollinen tukiverkosto ovat riittävästi läsnä nuoren elämässä, ja kuulevat ja näkevät nuoren välillä haastavankin käytöksen taakse. Ahdistuneelle nuorelle tärkeintä on tulla kuulluksi ja nähdyksi. Laajemmassa mittakaavassa meidän vanhempien on myös kannettava vastuumme siitä, minkälaisen tulevaisuuden mahdollistamme ja jätämme lapsillemme.
Kuinka kommunikoida teinin kanssa?
Kun nuori tulee murrosikään, moni asia nuoren ja vanhempien suhteessa muuttuu. Aikaisemmin niin kiltistä, hyvä käytöksisestä ja avoimesta lapsesta tuleekin yhtäkkiä vetäytyvä, tiuskahteleva ja vanhempiaan häpeävä nuori. Vanhemmat ovat tässä vaiheessa monesti hyvinkin ihmeissään kaikista niistä muutoksista, joita nuoressa tapahtuu. Vanhemmat saattavat tulkita nuoren vetäytymisen ja lisääntyneen oman tilan tarpeen siten, että nuori ei enää kaipaa tai tarvitse aikuisen seuraa. Vanhemmat ovat ehkä odottaneet jo pitkään sitä, että lapset selviävät hetken yksin, ja alkavat keskittyä enemmän omiin menoihinsa. Nuoret elävät hyvin vahvasti tässä hetkessä, joten kun nuori huutaa vanhemmilleen “häivy” tai “en halua nähdä sinua”, se tarkoittaa että nuori ei juuri sillä hetkellä halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Nuori kuitenkin tarvitsee vanhempien läsnäoloa ja kiinnostusta omiin asioihinsa. Nuori tarvitsee aikuisen, jonka kanssa voi jakaa ajatuksiaan, ihmetellä elämää, purka tunteitaan ja jonka kanssa hän voi olla eri mieltä asioista. Vanhemman tehtävänä on olla läsnä, kestää nuoren tunnepurkaukset ja viestiä nuorelle että hän kelpaa sellaisena kuin on, että keskeneräisyys on hyväksyttävää. Ennenkaikkea nuori tarvitsee vanhemman joka uskaltaa olla aikuinen.
Jotta nuoren ja vanhemman suhde kestää murrosiän kuohuntavaiheen, on vanhempien pidettävä huolta suhteestaan lapseen jo ennen murrosiän alkamista. Jos lapsi ennen murrosikää on saanut kokemuksen siitä, että vanhemmat hyväksyvät hänet, ovat kiinnostuneita hänen tekemisistään ja rakastavat häntä, nämä hyvät kokemukset säilyvät myös murrosiän myrskyissäkin.
Olemme koonnet alle muutaman vinkin siitä, kuinka säilyttää suhde nuoreen ja parantaa kommunikaatiota nuoren ja vanhempien välillä.
Kuuntele, kuule ja kohtaa nuori– Nuori tarvitsee aitoa läsnäoloa, joten ole läsnä hänelle. Ole myös saatavilla ja lähestyttävissä. Kuuntele ja kuule mitä nuori sinulle sanoo, sekä sanoin että sanattomalla viestinnällään. Loukkaavienkin sanojen takana on usein jotain, mitä nuori yrittää sinulle viestittää. Ole kiinnostunut siitä, mikä jää sanomatta.
Ole kiinnostunut nuoren elämästä – Ole kiinnostunut nuorelle tärkeistä asioista. Kysy nuoren kuulumisia päivittäin, vaikka nuori ärähtääkin vastauksen takaisin. Varaa viikottain hetkiä, jolloin sinulla on mahdollisuus keskustella nuoren kanssa. Monesti nuorta askarruttavat asiat tulevat esiin iltaisin, ennen nukkumaanmenoa, matkalla harrastuksiin tai muissa kahdenkeskisissä tilaisuuksissa. Ole nuoren saatavilla silloin kun hän tarvitsee sinua.
Kerro nuorelle, että hän on tärkeä ja kehu häntä– Osoita ja kerro nuorelle, että hän on hyvä ja tärkeä juuri sellaisena kuin hän on. Kerro nuorelle mukavia lapsuusmuistoja. Anna nuorelle positiivista palautetta hänen taidoistaan ja persoonastaan. Korosta nuoren vahvuuksia, ja huomaa hänen onnistumiset. Nuoren itsetunto on erittäin herkässä tilassa, ja vanhemmilta saatu hyväksyntä ja positiivinen palaute ovat erittäin tärkeitä ja kantavat pitkälle.
Aseta rajat, ja kunnioita nuorta– Vanhemman tehtävänä ja haasteena on auttaa nuorta kasvamaan ja itsenäistymään, mutta samalla asettamaan turvalliset rajat nuorelle. Vanhemman on tärkeää pysyä aikuisena, mutta samalla opettaa nuorta neuvottelemaan ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. Vanhemman on kunnioitettava nuoren mielipiteitä ja annettava hänen päättää omaan persoonaan liittyvistä asioista, kuten musiikkimausta, oman huoneen sisustuksesta ja ulkonäöstä.
Kestä nuoren kuohunta– Anna nuoren ilmaista kaikkia tunteita. Osoita nuorelle, että kaikkiin tunteisiin on lupa, mutta älä hyväksy toista tai itseä vahingoittavaa käytöstä. Pysy itse rauhallisena nuoren tunnekuohujen aikana, äläkö ota nuoren kuohuntaa ja tunteiden purkausta henkilökohtaisesti. Näytä myös omat tunteesi avoimesti ja rehellisesti.
Näiden lisäksi vanhempien on hyvä välillä muistella sitä, minkälaista oli itse olla nuori ja minkälainen nuori vanhempi oli. Vanhempi voi myös kertoa lapselle omasta nuoruudesta. Vanhempien on hyvä auttaa nuorta katselemaan asioita ja itseään eri näkökulmista ja pienen etäisyyden päästä.
Vanhempien on myös tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta, ja muistaa, että juuri hän on paras vanhempi omalle lapselleen.