Kuinka identiteettimme rakentuu?
Sosiaalisen konstruktionismin mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisissa suhteissa. Jokaisen meidän olemassa olomme ja identiteettimme rakentuu suhteessa muihin ihmisiin. Olemme olemassa, koska meillä on suhteita ympäröivään maailmaan. Mutta olisimmeko olemassa, jos suhteita muihin ei olisi, jos eläisimme ilman kosketusta muihin ihmisiin, muuhun elämään? Myös se aikakausi, kulttuuri ja ympäristö johon synnymme, määrittelee hyvin pitkälti oman todellisuutemme, samoin kuin identiteettimme rakentumisen. Aikakausi, jolloin isovanhempamme ovat eläneet on ollut hyvin erilainen kuin aikakausi missä me tai lapsemme elävät.
Rakennamme identiteettiämme sen pohjalta minkälaisia suhteita meillä on muihin ihmisiin ja ympäristöömme. Identiteettimme rakentuu myös ympäröivän kulttuurin mukaan. Opimme lapsesta lähtien minkälaiset käyttäytymisen tavat ja säännöt ovat ominaisia siinä ympäristössä, jossa kasvamme, oli sitten kyse kulttuurista laajemmassa merkityksessä tai yksittäisen perheen sisällä. Opimme sen, minkälainen käyttäytyminen on sallittua, minkälainen kiellettyä, minkälaisia asioita meiltä odotetaan, minkälaisina saamme hyväksyntää. Lapsena vanhemmilta saamamme palautteen perusteella muokkaamme käyttäytymistämme, ajatuksiamme ja kuvaamme itsestämme. Sallivatko vanhempamme tunteiden näyttäytämisen, saammeko suuttua jos emme osaa pukea, saammeko itkeä jos loukkaamme itsemme, saammeko riemuita onnistumisistamme? Se, millä tavalla meidän vanhempamme suhtautuvat näihin asioihin, riippuu siitä, mitä kulttuurissa ja perheessä, jossa he ovat kasvaneet on pidetty sopivana.
Identeetti määritellään ihmisen käsitykseksi omaksi itsestään, ja keskeisesti siihen liittyy ihmisen kokemus omasta arvostaan. Käsityksemme omasta itsestämme ja siitä, millaisia ihmisiä olemme, vaikuttaa meidän toimintaamme ja käyttäytymiseemme. Identiteetti vastaa kysymykseen “kuka minä olen?”, ja se on tärkeä nähdä ajan mittaan muuttavana. Identiteetti kehittyy ja muuttuu läpi elämän, ja sen kehittyminen on jatkuva vuorovaikutuksellinen prosessi. Identiteetin kehittyminen, eli se kuinka hyvin tuntee itsensä, on vahvasti yhteydessä ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Oman identiteetin kehittyminen alkaa oman tempperamentin, persoonallisuuden piirteiden ja omien fyysisten ominaisuuksien kokemisesta. Identiteettiään voi kehittää pohtimalla, kyseenalaistamalla ja vertaamalla, identiteettiä kehittäessä on tärkeää miettiä mm. millainen olen ja millaisiin ryhmiin haluan kuulua.
Pienelle lapselle vanhempien läsnäolo, aika, välittäminen ja tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä myönteisen minäkuvan, identiteetin ja vuorovaikutustaitojen opettelussa. Se, millä tavalla lapselle puhutaan hänen elämänsä ensimmäisten vuosien ajan, muodostaa lapsen sisäisen puheen, tavan jolla lapsi, myöhemmin aikuinen puhuu itselleen. Nuoruudessa taas kavereiden, koulun ja harrastusten merkitys kasvaa identiteetin rakentamisessa. Vanhempien tuki, läsnäolo ja ohjaus ovat edelleen hyvin tärkeitä, vaikka perheen kanssa vietettävä aika väheneekin. Identiteetin kehittymisessä tärkeää on, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan erilaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Vanhempien rooli identiteetin kehityksen alkuvaiheessa onkin tärkeä. Nuori tarvitsee tukea vanhemmiltaan siinä vaiheessa, kun hän murrosiässä alkaa verrata perheen arvoja muun maailman tarjontaan. Vanhempien on tässä vaiheessa ymmärrettävä se, että nuori voi kyseenalaistaa perheen arvot ja tehdä toisenlaisia valintoja kuin he. Nuoruusiän tärkein kehitystehtävä onkin oman identiteetin muodostus.
Vaikka identiteetin muodustus ja muovautuminen kuuluvat vahvasti nuoruusikään, on identiteetti jatkuvassa muutoksessa läpi koko elämän. Käsitys itsestä, omista kyvyistä ja omista heikkouksista muovautuu suhteessa muihin ihmisiin ja ympärillämme oleviin sosiaalisiin verkostoihin. Identiteetti ei näin ollen tarkoita vain käsitystä minusta, vaan myös käsitystä meistä ja teistä. Perusta käsitykselle itsestä luodaan niissä läheisissä ihmissuhteissa, joissa elämme ja kasvamme, kunkin kulttuurin ja aikakauden pohjalta.
