Huolehdi itsestäsi arjen keskellä
Arki rullaa omalla painollaan, ja pian olemme taas samassa oravanpyörässä ilman että edes huomaamme sitä. Päiväkoti, koulu, työ, hae lapset, laita ruokaa, lasten harrastukset, omat harrastukset, uni… Tältä näyttää useimpien ihmisten päivät, joka viikko, samat rutiinit päivästä toiseen. Kuinka arjen kiireessä ehtisi kiinnittämään huomiota siihen, mitä itse tarvitsee tai ehtisi huolehtimaan itsestään?
Hukumme kirjallisuuteen siitä, kuinka pitää huolta itsestään, kuinka kehittää itseään, kuinka tulla parhaaksi versioksi itsestään. Mutta tarvitsemmeko todella kaikkia näitä itsehoito-oppaita voidaksemme hyvin? Lisää sääntöjä, lisää rutiineja, – lisää toisten ohjeita?
Kyllä ja ei, on minun vastaukseni. Self-care, joka haastaa kuuntelemaan itseään sisältäpäin on sellaista josta kannattaa ottaa oppia, self-care joka keskittyy ulkoisiin asioihin, saa yleensä stressaantumaan.
Itsensä kuunteleminen on huomattavasti helpompaa kuin miltä se kuulostaa, mutta samalla kuitenkin yllättävän vaikeaa toteuttaa. Usein riittää, että otat pienen hetken arjen keskellä, pysähdyt vaikka vain minuutiksi ja kysyt itseltäsi: mitä tunnen ja mitä tarvitsen. Ole utelias omia ajatuksia ja tunteita kohtaan, mitä niiden takana on? Anna tunteidesi olla ja hyväksy ne, anna tunteiden selittää miksi ne ovat syntyneet, mutta älä anna niiden ohjata sinua täysin. Keskity hetkeksi kuuntelemaan itseäsi ja sitä mitä tunnet, esimerkiksi sillä aikaa kun harjaat hampaasi, kaksikin minuuttia riittää. Jos hampaiden harjaus tuntuu liian hektiseltä, löydät varmasti kaksi minuuttia päivän aikana, jolloin voit keskittyä kuuntelemaan itseäsi.
Kun keskityt sisäänpäin, valitse keskittyä sellaisiin asioihin joihin voit vaikuttaa. Epärealististen tavoitteiden asettaminen itselleen ei saa sinua voimaan hyvin, ennemminkin se vetää sinut mukanaan negatiiviseen noidankehään.
Asiat, jotka saavat meidät kaikki voimaan hyvin riippumatta elämäntilanteesta, arvoista tai tulevaisuudensuunnitelmista, ovat tasapaino ja rutiinit. Sekä tasapaino että rutiinit ovat kuitenkin yksilöllisiä. Tasapaino tarkoittaa yleisesti tilaa, jossa eri suuntiin vaikuttavat muutosta aiheuttavat tekijät kumoavat toisensa. Mitä tämä tarkoittaa meidän arjessamme? Tasapainon tulisi olla tila, jossa aktiviteettia ja lepoa on sopivasti suhteessa toisiinsa, elämän ala- ja ylämäet ovat sopivassa suhteessa toisiinsa, samoin plussat ja miinukset. Tässä tulevat myös yksilölliset erot esiin. Se mikä on lepoa minulle, on ehkä aktiviteettia jollekin toiselle, se joka lisää minun tiliäni, vähentää ehkä jonkun toisen.
Rutiinit eivät myöskään ole niin tarkasti määriteltyjä, kuin se miten sana arkisessa puheessa ymmärretään. Rutiinit ymmärretään yleensä sarjaksi tapahtumia, jotka suoritetaan tietyssä järjestyksessä, mutta ne voivat myös olla mitä tahansa tapahtumia missä tahansa järjestyksessä. Se mikä rutiineissa saa meidät voimaan hyvin, on se, että ne ovat juuri sinun rutiinejasi. Ja se, että ne antavat juuri sinulle sen, mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin.
Tasapaino ja rutiinit sisältävät siis sen, että nousemme ylös silloin kun on valoisaa, teemme jotain päivän aikana, syömme säännöllisesti ja nukumme. Loput onkin kiinni sinusta itsestäsi.
Jos olet lukenut tänne saakka, olet ehkä ehtinyt miettiä että self-care pitää sisällään itsetutkiskelua, sitä että on utelias itseään kohtaan. Kuka minä olen, mitä minä halua, mikä saa minut voimaan hyvin? Se pitää paikkansa, itsestään huolehtiminen arjessa tarkoittaa sitä, että pitää huolta itsestään samalla tavalla kuin huolehtisi itselleen rakkaasta ihmisestä.
Onko sinun vaikea löytä aikaa itsellesi tai löytää edes motivaatiota itsestä huolehtimiseen? Siinä tapauksessa kysy itseltäsi: mitä neuvoisit parasta ystävääsi tekemään? Tai mitä sinun kumppanisi tarvitsisi voidakseen hyvin? Miten huolehtisit lapsestasi, jotta hän voisi hyvin?
Vaikka erilaisten itsehoito-oppaiden määrä kasvaa koko ajan, palaa tutkimus kuitenkin koko ajan siihen, minkä jo ”tiedämme” saavan meidät voimaan hyvin. Back to basics. Me voimme hyvin siitä, että nukumme, vietämme aikaa luonnossa, meillä on harrastuksia, vietämme aikaa sellaisten asioiden parissa joista pidämme, nauramme, vietämme aikaa itseksemme, hengitämme syvään, saamme toteuttaa itseämme, saamme mahdollisuuden käsitellä elämässämme tapahtuneita asioita ja että hyväksymme itsemme.
Vaikka aluksi kirjoitinkin, että sinun ei tarvitse kuunnella ulkoapäin tulevia ohjeita, aion kuitenkin antaa yhden ohjeen: sillä, että annat itsellesi pienen tauon ja pysähdyt kuuntelemaan itseäsi, pidät myös huolta itsestäsi kaikista parhaalla tavalla arjen keskellä.
Kuinka kommunikoida teinin kanssa?
Kun nuori tulee murrosikään, moni asia nuoren ja vanhempien suhteessa muuttuu. Aikaisemmin niin kiltistä, hyvä käytöksisestä ja avoimesta lapsesta tuleekin yhtäkkiä vetäytyvä, tiuskahteleva ja vanhempiaan häpeävä nuori. Vanhemmat ovat tässä vaiheessa monesti hyvinkin ihmeissään kaikista niistä muutoksista, joita nuoressa tapahtuu. Vanhemmat saattavat tulkita nuoren vetäytymisen ja lisääntyneen oman tilan tarpeen siten, että nuori ei enää kaipaa tai tarvitse aikuisen seuraa. Vanhemmat ovat ehkä odottaneet jo pitkään sitä, että lapset selviävät hetken yksin, ja alkavat keskittyä enemmän omiin menoihinsa. Nuoret elävät hyvin vahvasti tässä hetkessä, joten kun nuori huutaa vanhemmilleen “häivy” tai “en halua nähdä sinua”, se tarkoittaa että nuori ei juuri sillä hetkellä halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Nuori kuitenkin tarvitsee vanhempien läsnäoloa ja kiinnostusta omiin asioihinsa. Nuori tarvitsee aikuisen, jonka kanssa voi jakaa ajatuksiaan, ihmetellä elämää, purka tunteitaan ja jonka kanssa hän voi olla eri mieltä asioista. Vanhemman tehtävänä on olla läsnä, kestää nuoren tunnepurkaukset ja viestiä nuorelle että hän kelpaa sellaisena kuin on, että keskeneräisyys on hyväksyttävää. Ennenkaikkea nuori tarvitsee vanhemman joka uskaltaa olla aikuinen.
Jotta nuoren ja vanhemman suhde kestää murrosiän kuohuntavaiheen, on vanhempien pidettävä huolta suhteestaan lapseen jo ennen murrosiän alkamista. Jos lapsi ennen murrosikää on saanut kokemuksen siitä, että vanhemmat hyväksyvät hänet, ovat kiinnostuneita hänen tekemisistään ja rakastavat häntä, nämä hyvät kokemukset säilyvät myös murrosiän myrskyissäkin.
Olemme koonnet alle muutaman vinkin siitä, kuinka säilyttää suhde nuoreen ja parantaa kommunikaatiota nuoren ja vanhempien välillä.
Kuuntele, kuule ja kohtaa nuori– Nuori tarvitsee aitoa läsnäoloa, joten ole läsnä hänelle. Ole myös saatavilla ja lähestyttävissä. Kuuntele ja kuule mitä nuori sinulle sanoo, sekä sanoin että sanattomalla viestinnällään. Loukkaavienkin sanojen takana on usein jotain, mitä nuori yrittää sinulle viestittää. Ole kiinnostunut siitä, mikä jää sanomatta.
Ole kiinnostunut nuoren elämästä – Ole kiinnostunut nuorelle tärkeistä asioista. Kysy nuoren kuulumisia päivittäin, vaikka nuori ärähtääkin vastauksen takaisin. Varaa viikottain hetkiä, jolloin sinulla on mahdollisuus keskustella nuoren kanssa. Monesti nuorta askarruttavat asiat tulevat esiin iltaisin, ennen nukkumaanmenoa, matkalla harrastuksiin tai muissa kahdenkeskisissä tilaisuuksissa. Ole nuoren saatavilla silloin kun hän tarvitsee sinua.
Kerro nuorelle, että hän on tärkeä ja kehu häntä– Osoita ja kerro nuorelle, että hän on hyvä ja tärkeä juuri sellaisena kuin hän on. Kerro nuorelle mukavia lapsuusmuistoja. Anna nuorelle positiivista palautetta hänen taidoistaan ja persoonastaan. Korosta nuoren vahvuuksia, ja huomaa hänen onnistumiset. Nuoren itsetunto on erittäin herkässä tilassa, ja vanhemmilta saatu hyväksyntä ja positiivinen palaute ovat erittäin tärkeitä ja kantavat pitkälle.
Aseta rajat, ja kunnioita nuorta– Vanhemman tehtävänä ja haasteena on auttaa nuorta kasvamaan ja itsenäistymään, mutta samalla asettamaan turvalliset rajat nuorelle. Vanhemman on tärkeää pysyä aikuisena, mutta samalla opettaa nuorta neuvottelemaan ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. Vanhemman on kunnioitettava nuoren mielipiteitä ja annettava hänen päättää omaan persoonaan liittyvistä asioista, kuten musiikkimausta, oman huoneen sisustuksesta ja ulkonäöstä.
Kestä nuoren kuohunta– Anna nuoren ilmaista kaikkia tunteita. Osoita nuorelle, että kaikkiin tunteisiin on lupa, mutta älä hyväksy toista tai itseä vahingoittavaa käytöstä. Pysy itse rauhallisena nuoren tunnekuohujen aikana, äläkö ota nuoren kuohuntaa ja tunteiden purkausta henkilökohtaisesti. Näytä myös omat tunteesi avoimesti ja rehellisesti.
Näiden lisäksi vanhempien on hyvä välillä muistella sitä, minkälaista oli itse olla nuori ja minkälainen nuori vanhempi oli. Vanhempi voi myös kertoa lapselle omasta nuoruudesta. Vanhempien on hyvä auttaa nuorta katselemaan asioita ja itseään eri näkökulmista ja pienen etäisyyden päästä.
Vanhempien on myös tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta, ja muistaa, että juuri hän on paras vanhempi omalle lapselleen.
Vähäeleinen kohtaaminen
Yksi tarjoamiemme koulutuksien aihealueista on vähäeleinen kohtaaminen. Termi vähäeleinen kohtaaminen on kokenut suuren nousun viimeisten vuosien aikana ruotsalaisen psykologin Bo Hejlskov Elvénin ansiosta, ja mies onkin noussut lähes kulttiasemaan pohjoismaissa. Vähäeleisen kohtaamisen edelläkävijä on yhdysvaltalainen psykologi Ross Greene, ja yksi hänen kuuluisimmista sitaateistaan on “lapsi joka osaa käyttäytyä hyvin, käyttäytyy hyvin”. Pidä tämä lause siis mielessäsi.
Otimme ilolla vastaan uutisen, että koko Pietarsaaren alueen varhaiskasvatuksen henkilökunta on saanut mahdollisuuden osallistua luennolle vähäeleisestä kohtaamisesta elokuun alussa https://www.osterbottenstidning.fi/Artikel/Visa/306914.
Sen lisäksi, että vähäeleinen kohtaaminen on suosittu ja ajanhermolla oleva termi ja menetelmä, on se myös erityisen tehokas tapa käsitellä haastavaa käyttäytymistä. Tämän takia mekin haluamme kirjoittaa muutaman sanan suhtautumistavasta, ja auttaa näin levittämään tietoisuutta menetelmästä ja vakiinnuttamaan sen käyttöä. Vähäeleistä kohtaamista voi käyttää kaikissa tilanteissa, joissa henkilö käyttäytyy haastavasti, mutta menetelmä on kehitetty erityisesti heitä varten, joille oman käytöksen muuttaminen tai omien tunteiden hallitseminen on tavanomaista vaikeampaa. Usein kyseessä on lapsi, jolla on neuropsykiatrisia, älyllisiä tai toiminnankyvyssä esiintyviä haasteita, mutta kohtaamistapa käy sovellettavaksi kaikkiin lapsiin.
Vähäeleisessä kohtaamisessa kyse on siitä, että yritetään ymmärtää miksi ihminen käyttäytyy aggressiivisesti sen sijaan, että keskitytään muuttamaan aggressiivista käyttäytymistä. Nähdään siis syy oireiden sijaan. Vähäeleisen kohtaamisen avulla halutaan ennakoida ja estää käyttäytymistä, joka voi aiheuttaa ongelmia yksilölle ja hänen ympäristölleen. Vähäeleinen kohtaaminen EI tarkoita tien siloittelua ongelmista, tai sitä että henkilö ei koskaan opi käyttäytymään, vaan pikemminkin sen avulla opetetaan toisen kunnioittavaa kohtaamista sillä tasolla, jolla henkilö pystyy kyseisellä hetkellä toimimaan.
Vähäeleisestä kohtaamisesta on kirjoitettu etenkin ruotsiksi todella paljon, mutta Hejlskov Elvénin toisesta peruskäsitteestä, odotuksista, ei artikkeleita tai kommentteja ei juurikaan löydä. Odotuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä odotuksia lapsia ja heidän käyttäytymistään kohtaan yleisesti, mutta erityisesti odotuksia niitä lapsia kohtaan, joilla on vaikeuksia tunteiden säätelyssä ja toiminnanohjauksessa. Muistathan vielä Greenen sanat: “lapsi joka osaa käyttäytyä hyvin, käyttäytyy hyvin”? Miksi siis odotamme, että päiväkotipäivä sujuu ilman yhtäkään konfliktia, jos meillä on 10 lapsen ryhmä joka koostuu 3-4 –vuotiaista lapsista, jotka kaikki sattuvat olemaan fyysisesti aggressiivisimmassa iässä? Tai miksi odotamme että meidän 7- ja 9-vuotiaat lapsemme ovat kokonaisen viikonlopun tappelematta kertaakaan (been there, done that)? Tai miksi odotamme, että Kalle jolla on ADHD -diagnoosi, istuu koko päivän paikallaan päästämättä äännähdystäkään oppituntien aikana? Tai että sama Kalle ei tämän jälkeen lyö ketään, kun hän innostuu liikaa liikuntatunnilla, tai hän ei heitä kirjoja lattialle kun opetus käy liian vaikeaksi?
Hejlskov Elvén käyttää sanaa vastuunottaja, ja pyytää aina aikuisia kysymään itseltään “kenen ongelma on?”. Vastuunottaja –termi liittyy meidän odotuksiimme, ja lähtökohtana siinä on, että keskitymme siihen, mitä voimme itse omalla toiminnallamme tehdä tilanteen rauhoittamiseksi. Vastuunottajan lisäksi Helskov Elvén puhuu hallinnan ottamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että me hallitsemme itseämme ja omaa käyttäytymistämme, jotta voimme auttaa toista saamaan takaisin oman itsehillintänsä. Tunnetila tarttuu, samoin käyttäytyminen, ja nämä yhdessä muodostavat hallinnan ottamisen perustan. Voit lukea lisää Bo Hejlskov Elvénin ajatuksista ja näkemyksistä hänen blogistaan https://hejlskov.se.
Se, että ihmiset kouluttautuvat ennakoimaan, käsittelemään ja ennaltaehkäisemään haastavaa käyttäytymistä on erittäin hyvä asia, mutta samalla on yllättävää, että tarve kouluttautumiselle ja eettisesti puolustettavissa olevalle menetelmälle on tullut esiin vasta nyt.Nyt pääsemmekin myös meidän sydämenasiaamme, joka on että, meidän näkemyksemme mukaan jokainen lapsi ansaitsee tulla kohdatuksi kunnioittavalla tavalla, ja hänen omat yksilölliset lähtökohtansa huomioon ottaen. Tämän takia teillä onkin mahdollisuus kääntyä meidän puoleemme, jotta saamme levitettyä vähäeleisen kohtaamisen suhtautumistapaa haastavasti käyttäytyvien lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä.
Vielä kerran, “lapsi joka osaa käyttäytyä hyvin, käyttäytyy hyvin”. Pidä tämä lause mielessäsi seuraavan kerran kun kohtaat kiukuttelevan lapsen. Jos haluat kuulla lisää, ota meihin yhteyttä!
Lukuvinkkejä:
Elvén, Bo Hejlskov & Wiman, Tina: Barn som bråkar. Att hantera känslostarka barn i vardagen. Natur & Kultur, Stockholm, 2015
Elvén, Bo Hejlskov: Beteendeproblem i skolan. Natur och Kultur, Stockholm, 2014
Havelius, Axel Chipumpu (red): Lågaffektivt bemötande. Studentlitteratur, Lund, 2016.
****************************************************************************
Elvén, Bo Hejlskov: Kenen ongelma? Haastavat tilanteet koulun arjessa. Kehitysvammaliitto ry Oppimateriaalikeskus Opike, Helsinki, 2016
****************************************************************************
Elven, Bo Hejlskov & Tina Wiman: Sulky, Rowdy, Rude? Why kids act out and what to do about it. Jessica Kingsley Publishers, London & Philadelphia 2017
Elvén, Bo Hejlskov: No Fighting, No Biting, No Screaming. Jessica Kingsley Publishers, London & Philadelphia, 2010
Me olemme Bro & Ena
Tervetuloa kotisivuillemme ja blogimme pariin! Ab Bro & Ena Oy on uusi, syyskuun alussa virallisesti toimintansa aloittava yritys, joka tarjoaa palveluita lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Tavoitteenamme on tarjota palveluita matalalla kynnyksellä, ja näin omalta osaltamme parantaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Haluamme tarjota korkealaatuisia ja näyttöön perustuvia terapiapalveluita yksityisille asiakkaille, yrityksille sekä julkiselle sektorille. Yrityksemme sijaitsee Pietarsaaressa, mutta palvelemme Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueita.
Yrityksen perustajat olemme me, Mervi Bro ja Sofie Ena. Meillä molemmilla on pitkä kokemus lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelystä erilaisissa työtehtävissä julkisella sektorilla. Nyt olemme päättäneet yhdistää osaamisemme ja tarjota palveluita yhteisen yrityksemme kautta.
Blogissamme tulemme kirjoittamaan lapsiin, nuoriin ja perheisiin ja heidän hyvinvointiin sekä mielenterveyteen yleisesti liittyvistä aiheista.
Mervi Bro
Minun nimeni on Mervi Bro, ja olen koulutukseltani psykiatriseen hoitotyöhön suuntautunut sairaanhoitaja. Sairaanhoitajan tutkinnon lisäksi olen opiskellut ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja Multi Dimensional Family Therapy –perheterapeutiksi ja menetelmäohjaajaksi. Lisäksi opiskelen tällä hetkellä Jyväskylän yliopistossa perhe- ja paripsykoterapeutiksi. Työotteeni on siis vahvasti systeeminen, perhe ja verkostot huomioonottava ja ratkaisukeskeinen. Minulle tärkeintä asiakaskohtaamisissa on se, että asiakkaalle tulee kokemus kuulluksi tulemisesta. Työskentelyni tärkeimpiä kulmakiviä on asiakkaan oman toimijuuden vahvistaminen ja tukeminen, sekä ympärillä olevan perheen ja verkostojen aktivoiminen asiakkaan toiveita kunnioittaen. Ajattelen, että jokaisesta perheestä ja jokaisesta asiakkaasta löytyy vahvuuksia, joita työskentelyn aikana nostetaan esiin ja vahvistetaan.
Työkokemusta minulla on aikuisten kanssa työskentelystä psykiatrisella aikuisvastaanotolla, lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelystä Lasten ja nuorten psykiatrisella vastaanotolla sekä syömishäiriöisten asiakkaiden kanssa työskentelystä yksityisellä syömishäiriöklinikalla. Tämän lisäksi toimin konsultoivana psykiatrisena sairaanhoitajana vaativaa erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille tarkoitetussa erityiskoulussa.
Ennen sairaanhoitajaksi opiskelua olen työskennellyt vaativissa asiakaspalvelutehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla yhteensä kuuden vuoden ajan.
Olen kotoisin Kalajoelta, mutta tällä hetkellä asun Pietarsaaressa mieheni ja kahden lapsemme kanssa. Yksi rakkaimmista harrastuksistani on juokseminen. Tämän lisäksi olen intohimoinen lukija, minulla on aina vähintään kaksi kirjaa yhtä aikaa kesken. Kolmas tärkeä asia minulle on matkustelu. Suhtaudun mielenkiinnolla ja uteliaisuudella uusia asioita, ihmisiä ja paikkoja kohtaan, ja tämän takia pidän erityisen paljon matkustamisesta, ja uusien paikkojen ja tunnelmien kokemisesta.
Sofie Ena
Minä olen Sofie Ena, ja yhdessä Mervin kanssa muodostan toisen puolen Bro & Ena Oy:sta.
Koulutukseltani olen kehityspsykologian maisteri, ja suoritan tällä hetkellä tohtorinopintoja. Peruskoulutukseni lisäksi olen opiskellut perheterapeutiksi (MultiDimensional Family Therapy) ja suorittanut täydennyskouluksia mm. johtajuudesta ja eri terapiamenetelmistä, kuten KKT, DKT ja HOT.
Olen opettanut sekä yliopistotasolla että peruskoulutustasolla. Luentoni ovat käsitelleet kaikkea biologisesta psykologiasta tunteiden käsittelyyn. Minun tutkimusalueeni, sekä aihe josta olen hyvin kiinnostunut, on lapset ja aggressio sekä tunteiden psykologia yleisestikin.
Olen työskennellyt aikaisemmin perheoikeudellisten palveluiden parissa, lastensuojelussa sekä aikuissosiaalityössä. Lisäksi olen jo useamman vuoden ajan työskennellyt lasten ja nuorten psykiatrialla, missä työtehtäviini kuuluvat sekä yksilö- että perheterapia sekä vastaaminen ryhmätoiminnasta tunne-elämän haasteita kohtaaville lapsille.
Minun työskentelyotteeni on systeeminen ja integratiivinen. Minulle on tärkeää, että kaikkien ääni tulee kuulluksi, ja keskityn mieluummin asiakkaiden resursseihin kuin ongelmiin. Uskon, että kaikilla perheillä on vahvuuksia käsitellä kohtaamiaan haasteita, ja minun tehtäväni on yhdessä perheen kanssa nostaa nämä vahvuudet esiin. Kunnioitus sekä yksilöä että perhettä kohtaan on yksi tärkeimmistä elemteistä työssäni.
Olen erityisen kiinnostunut tunteista, syistä jotka saavat meidät tuntemaan tietyllä tavalla, siitä kuinka käsittelemme tunteitamme ja miksi ihmiset valitsevat elämässään niin eri tavoin (tässä tulee myös minun nörtti-puoleni esiin, voisin analysoida aiheesta vaikka kuinka pitkään). Ymmärrys ihmisten erilaisia taustoja, tapoja ja asioiden käsittelyä kohtaan on minun työskentelyni perusta, ja jotain mitä haluan tuoda esiin kaikissa kohtaamisissa.
Tunteiden kohtaaminen on haastavaa ja nostaa usein esiin myös meidän omat tunnereaktiot. Oletko joskus nähnyt elokuvan tai lukenut kirjan nimeltä ”Mies joka puhui hevosten kanssa”? Tai nähnyt sarjan ”Koirakuiskaaja”? Jos et ole, lyhyenä yhteenvetona voin kertoa, että perusta heidän työskentelyssään on nähdä reaktioiden taakse ja yrittää tulkita, miksi eläin käyttäytyy kuten se tekee. Sanoisin, että omassa työskentelyssäni on sama perusta, mutta vain ihmisten kanssa.
Olen syntynyt ja kasvanut Pedersöressä, misssä edelleenkin asun (tosin 20km päässä sieltä missä synnyin) mieheni ja kahden lapsemme kanssa. Kun en ole töissä, tykkään lukea, kirjoittaa, liikkua ja olla ulkona luonnossa. Tykkään kukista, merestä ja erityisen paljon pidän (seinien) maalaamisesta.
